Itse lähden kirjoittajana siitä että laulussa on oltava joku rytmi, poljento myös tekstissä, koska se helpottaa tekstin laulamista (ja säveltämistä) oikeassa rytmissä, fraseerausta tai flow:n löytämistä. Lisäksi teksti tai laulu on kuuntelijallekin helpompi omaksua kun tekstissä on tietynlainen poljento, vaihtoehtona että tekstin rytmi huojuu ja pahimmillaan joka säkeessä on eri määrä tavuja.
Eli loppujen lopuksi tämän tavujen kanssa kikkailun tarkoitus on helpottaa sinua laulajana ja toisaalta tekstittäjänä, vaikka aluksi se saattaa tuntua tosi hankalalta. Puhekielisyydet, synonyymit, kiertoilmaisut, sanajärjestyksen muuttaminen sekä pikkusanat ovat parhaat ystäväsi, silloin kun et meinaa saada vaadittua tavujen määrää kasaan.
Esimerkki 1:
Joka säkeessä on 8 tavua:
Esimerkiksi:
Si-nä o-let man-ne-kii-ni, (= 8 tavua)
In-to-hi-mon pan-to-mii-mi, (= 8 tavua)
I-ki-vih-ree pa-ra-tii-si, (= 8 tavua)
Kai-ver-ret-tu a-me-tis-ti, (= 8 tavua)
-Täydellisen naisen myytti/Jani
Tällaisessa tapauksessa teksti on helppo säveltää koska tekstin rytmi pysyy koko tekstin samana, toisaalta joku saattaisi sanoa rytmiä yksitoikkoiseksi. Tämän voi taas korjata muuttamalla esimerkiksi komppia tai laulumelodiaa.
Esimerkiksi:
Si-nä o-let man-ne-kii-ni, (= 8 tavua)
In-to-hi-mon pan-to-mii-mi, (= 8 tavua)
I-ki-vih-ree pa-ra-tii-si, (= 8 tavua)
Kai-ver-ret-tu a-me-tis-ti, (= 8 tavua)
-Täydellisen naisen myytti/Jani
Tällaisessa tapauksessa teksti on helppo säveltää koska tekstin rytmi pysyy koko tekstin samana, toisaalta joku saattaisi sanoa rytmiä yksitoikkoiseksi. Tämän voi taas korjata muuttamalla esimerkiksi komppia tai laulumelodiaa.
Esimerkki 2:
Tavukaavat
Jotkut artistit käyttävät tavukaavoja, jonka mukaan he ovat jakaneet tekstin osan esim. kaikkien säkeistöjen tavut näin:
8 tavua
7 tavua
8 tavua
7 tavua
Tietysti laulun muissa osissa tavujen määrä saattaa vaihtua (esim. choruksessa kuusi tavua ja välisoitossa 10) tai pysyä samana. Tämä kaikki on tietenkin otettava tavalla tai toisella huomioon myös laulun sävellyksessä, siis jos halutaan että sävellys ja teksti kulkevat käsi kädessä eivätkä riitele keskenään. Pyri pitämään tavukaavat kuitenkin järkevinä ja yksinkertaisina, jotta kuuntelija ehtii tutustumaan ja tottumaan niihin. Ei siis mitään tällaista:
4 tavua
10 tavua
7 tavua
5 tavua
4 tavua
9 tavua
Itselläni biiseissäni yleensä 6-8 tavua per säkeistö, mutta englanniksi sanoittaessa tavuja on hankalampi laskea kuin suomessa koska sanat äännetään toisin kuin kirjoitetaan, Esim. become sanassa on oikeasti 3 tavua BE - CO - ME mutta kun kirjoitan englanniksi lyriikkaa käytän tavutuksessa sen ääntämismuotoa (eli miten sana sanotaan: "BI - KAM"), jolloin sanassa onkin vain kaksi tavua, joissakin sanoissa kirjoitettu ja äännetty muoto vastaavat toisiaan esim. desperado, joka äännetään myös ”des-pe-ra-do” eli 4 tavua. Ja käytän ääntämismuotoa siis siksi koska laulaessa on kaiken a ja o miltä teksti kuulostaa laulettuna/puhuttuna jolloin kirjoitettu muoto ei palvele tarkoitusta yhtä hyvin kuin äännetty. Toisin on taas jos teksti on tarkoitettu esim. runoksi jonka on tarkoitus toimia ja näyttää hyvältä paperilla.
Muista ettei tämä ole ainoa tai edes välttämättä paras keino sinulle päästä hyvään lopputulokseen, hyvään tekstiin. Mutta tämä on hyvä keino varmistaa että tekstissä on tietty rytmi, joka pysyy koko laulun ajan, niin laulussa, tekstissä kuin sävellyksessä.
Hyvä kompromissi tälle tavujen laskemiselle voi olla se että pyrkii säilyttämään tavujen määrän suht samana (esim. että joka säkeessä olisi 7-9 tavua). Tällöin tekstillä on tietyt raamit missä se voi ”elää” eikä kirjoittajaa ole sidottu tiettyyn tavukaavaan eikä tekstin rytmi huoju niin paljoa että se kävisi kuuntelijan korvaan.
8 tavua
7 tavua
8 tavua
7 tavua
Tietysti laulun muissa osissa tavujen määrä saattaa vaihtua (esim. choruksessa kuusi tavua ja välisoitossa 10) tai pysyä samana. Tämä kaikki on tietenkin otettava tavalla tai toisella huomioon myös laulun sävellyksessä, siis jos halutaan että sävellys ja teksti kulkevat käsi kädessä eivätkä riitele keskenään. Pyri pitämään tavukaavat kuitenkin järkevinä ja yksinkertaisina, jotta kuuntelija ehtii tutustumaan ja tottumaan niihin. Ei siis mitään tällaista:
4 tavua
10 tavua
7 tavua
5 tavua
4 tavua
9 tavua
Itselläni biiseissäni yleensä 6-8 tavua per säkeistö, mutta englanniksi sanoittaessa tavuja on hankalampi laskea kuin suomessa koska sanat äännetään toisin kuin kirjoitetaan, Esim. become sanassa on oikeasti 3 tavua BE - CO - ME mutta kun kirjoitan englanniksi lyriikkaa käytän tavutuksessa sen ääntämismuotoa (eli miten sana sanotaan: "BI - KAM"), jolloin sanassa onkin vain kaksi tavua, joissakin sanoissa kirjoitettu ja äännetty muoto vastaavat toisiaan esim. desperado, joka äännetään myös ”des-pe-ra-do” eli 4 tavua. Ja käytän ääntämismuotoa siis siksi koska laulaessa on kaiken a ja o miltä teksti kuulostaa laulettuna/puhuttuna jolloin kirjoitettu muoto ei palvele tarkoitusta yhtä hyvin kuin äännetty. Toisin on taas jos teksti on tarkoitettu esim. runoksi jonka on tarkoitus toimia ja näyttää hyvältä paperilla.
Muista ettei tämä ole ainoa tai edes välttämättä paras keino sinulle päästä hyvään lopputulokseen, hyvään tekstiin. Mutta tämä on hyvä keino varmistaa että tekstissä on tietty rytmi, joka pysyy koko laulun ajan, niin laulussa, tekstissä kuin sävellyksessä.
Hyvä kompromissi tälle tavujen laskemiselle voi olla se että pyrkii säilyttämään tavujen määrän suht samana (esim. että joka säkeessä olisi 7-9 tavua). Tällöin tekstillä on tietyt raamit missä se voi ”elää” eikä kirjoittajaa ole sidottu tiettyyn tavukaavaan eikä tekstin rytmi huoju niin paljoa että se kävisi kuuntelijan korvaan.
