keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Laulun aihe: Mikä se on ja mistä se löytyy?

Uskon että laulun voi kirjoittaa mistä tahansa mikä puhuttelee sinua, herättää sinussa tunteita. Yleensä hyvä nyrkkisääntö on että yhdessä laulussa on yksi aihe. Useampi johtaa usein vain ylimalkaiseen ja epämääräiseen aiheiden käsittelyyn, jolloin on hankalampi herättää tunteita tekstin lukijassa.  

Tavallisesti lauluissa sivutaan rakkautta, onnellisuutta, elämää ja kuolemaa, jossain muodossa, koska ne ovat ajattomia aiheita jotka ovat ihmisten huulilla ja mielessä aina ja kaikkialla, riippumatta kulttuurista tai ajasta. Jos haluat erottua harmaasta massasta voit valita aiheen, josta harvemmin kirjoitetaan lauluja. Toinen vaihtoehto on valita tutumpi aihe ja esittää se uudella tavalla, löytää uusi näkökulma.

Esimerkkejä:
”Tutumpi” aihe käsitelty uudesta näkökulmasta:

Laulu: Japanilainen tyttöystävä
Taustaa: Laulu etäsuhteesta japanilaisen tytön ja suomalaisen pojan välillä. Mukaan on sekoitettu myös aavistus itämaista maailmaa. Juuri tämä itämainen teema tekee siitä hiukan vanhasta kaavasta (henkilö A kaipaa henkilöä B) virkistävän erilaisen. Vertaa tätä esimerkiksi tapaukseen jossa suhteen molemmat osapuolet olisivat asuneet eri puolilla Suomea.

Laulu: Täydellisen naisen myytti

Taustaa: Melkein ylistyksestä naiselle ja naiseudelle käyvä teksti, joka leikkii värikkäillä kielikuvilla. Juuri nämä kielikuvat tekevät tekstistä persoonallisen ja räiskyvän metafora-tykityksen. Vertaa alla olevia vaihtoehtoja keskenään (ensimmäinen vähän perinteisempi ja tarinamuotoisempi "ylistys-teksti" ja toinen Täydellisen naisen myytistä napattu pätkä) ja huomaat varmasti eron.

1)
Yksi neito lappeenrannasta,
Uusi tuttavuus mulle vasta,
Nimessäs ripaus kauneutta,
Harmaas maailmas harvinaista,
On tuollaista naista tavata,
Uus lempivärini on Lila,
- Lilalle/Jani

2)
Sinä olet anonyymi,
Villiruusu, mandoliini,
Tähtitaivas, kosmokseni,
Ota rakas musta kiinni,
- Täydellisen naisen myytti/Jani

Laulu: Kuolema (elämä voitti sittenkin
Taustaa: Laulu Kuolemasta jossa kuolemalle pyritään luomaan inhimillisiä piirteitä kuin kuolema olisi ennemminkin konkreettinen ihminen kuin abstrakti käsite. Teksti ottaa välillä melkein rakkauslaulumaisia muotoja.

Esimerkkejä:
"Harvinaisemmista" aiheista kirjoitettuja tekstejä:

Laulu: Ilman häpeää
Taustaa: Teksti ihmisistä jotka ovat kiinnostuneita samasta sukupuolesta mitä itse edustavat eli pohdintaa esim. homo-, lesbo- ja biseksuaalisuudesta). Olennaista on että teksti ei kerro ns.lesbo-tytön tarinaa tai ns. homo-pojan tarinaa vaan kummatkin, tavallaan kolikon kummatkin kääntöpuolet.

Laulu: Uusi luokka, uudet oppilaat (1. päivä)

Taustaa: Biisi kertoo ihmisestä joka huomaa tulleensa uuteen kouluun ja uusien, vieraiden ihmisten ympäröimäksi ja kertoo niistä ajatuksista mitä ihminen silloin käy läpi.

Laulu: Desperado
Taustaa: Tarina desperadosta, joka ampuu seriffin mutta ei hänen apulaistansa ja kuinka hänen sitten käykään. Vaikka laulu sijoittuu pitkälle menneisyyteen se sisältää paljon teemoja ja ajatuksia, jotka löytyvät myös meidän arjestamme. Desperadosta tehdään tarinassa ristiriitainen hahmo (armelias murhaaja), antisankari, joka yrittää paeta väistämätöntä, kuolemaa, kuten ihmiset nyky maailmassakin. Lopulta voikin pohtia onko desperado jopa ympäristönsä, aikansa ja oman, kieron moraalinsa uhri siinä missä kuka tahansa hänen tappamistaan ihmisistä?
Omassa tapauksessani lauluni lähtevät asioista mitä sanon tai kuulen ihmisten sanovan junissa, busseissa, koulussa, töissä, missä tahansa. Joskus hauskalta näyttävä tai kuulostava sana saattaa sytyttää minussa inspiraation, joka keriytyy joku päivä valmiiksi lauluksi. Tällaiseksi sanaksi saattaa kelvata joku aforismi, vierasperäinen, eksoottinen sana tai ihan mikä tahansa sana mikä kiinnostaa minua, herättää tunteita minussa.

Esimerkkejä sanoista ja sanonnoista jotka ovat inspiroineet minua:
Sanat:
Sade, Jade, Dilemma, Lila, Alexandra, Desperado, Kehä, Molekyyligastronomia ja Mona Lisa

Sanonnat:
Tragedia pukee minua, Enkelit kanssasi, Kuolema (elämä voitti sittenkin) ja Veden varassa

Olennaista ei ole se mitä se sana TARKOITTAA vaan se miltä kuulostaa korvien välissä tai miltä se tuntuu suussa. Olennaista on se mitkä sanat sinä koet tärkeiksi. Ne voivat olla miten arkipäiväisiä tahansa (ja ne ovat todennäköisesti erilaisia kuin ne mitkä minä koen tärkeiksi), esim. pesusieni, koulu tai piano. Nämä sanat saattavat edustaa kuitenkin sinulle jotain syvällisempää, esim. Toimia muistona jostain tietystä ihmisestä tai vaiheesta elämässäsi. Niillä sanoilla on siis tarinansa. Sinun tehtäväsi on etsiä ja kirjoittaa se.

Pyörittele sanoja suussasi, assosioi ja ole rohkea ja avoin ajatuksille. Yritä silti muistaa aina kriittisyys! Joskus on heti selvää mitä tietty sana tai sanonta symboloi sinulle, mutta tutki silti myös vaihtoehtoisia näkemyksiä ja mieti voisitko saada ne myös mukaan tekstiisi. Jos et itse löydä niitä vaihtoehtoisia malleja niin keskustele asiasta esim. ystäviesi kanssa. Jokaisella on oma näkemys asioista ja siksi on todennäköisempää että, kun lyötte viisaat päänne yhteen, keksitte jotain uutta.

Onko sinun hankala löytää tällaisia sanoja, jotka voisivat toimia alkusysäyksenä laulullesi. Tutkiskele itseäsi, omaa elämääsi. Mitkä ovat olleet sinulle itsellesi tärkeitä asioita, saavutuksia, ihmissuhteita, muistoja. Aloita siitä että käyt niitä läpi. Vaihtoehtoisesti voit suunnata tulevaisuuteen ja miettiä mitä toivot tulevaisuudelta. Jos et meinaa löytää sanoja luotaamalla sisimpääsi niin katso ympärillesi. Maailma on täynnä asioita joista voisi kirjoittaa laulun. Niitä on kaikkialla: Kotona, koulussa, töissä, luonnossa, missä tahansa. Pidä silmäsi ja korvasi auki ja mieli avoimena.

Eli ei muuta kuin rohkeasti tutkimaan maailmaa! Ja muista: Lauluntekemiseen ei tarvitse suhtautua ryppyotsaisesti ja haudanvakavasti. Pidä hauskaa  =)
   

torstai 13. lokakuuta 2011

Tavut paikoilleen!


Itse lähden kirjoittajana siitä että laulussa on oltava joku rytmi, poljento myös tekstissä, koska se helpottaa tekstin laulamista (ja säveltämistä) oikeassa rytmissä, fraseerausta tai flow:n löytämistä. Lisäksi teksti tai laulu on kuuntelijallekin helpompi omaksua kun tekstissä on tietynlainen poljento, vaihtoehtona että tekstin rytmi huojuu ja pahimmillaan joka säkeessä on eri määrä tavuja.
Eli loppujen lopuksi tämän tavujen kanssa kikkailun tarkoitus on helpottaa sinua laulajana ja toisaalta tekstittäjänä, vaikka aluksi se saattaa tuntua tosi hankalalta. Puhekielisyydet, synonyymit, kiertoilmaisut, sanajärjestyksen muuttaminen sekä pikkusanat ovat parhaat ystäväsi, silloin kun et meinaa saada vaadittua tavujen määrää kasaan.

Esimerkki 1:
Joka säkeessä on 8 tavua:

Esimerkiksi:

Si-nä o-let man-ne-kii-ni, (= 8 tavua)
In-to-hi-mon pan-to-mii-mi, (= 8 tavua)
I-ki-vih-ree pa-ra-tii-si, (= 8 tavua)
Kai-ver-ret-tu a-me-tis-ti, (= 8 tavua)

-Täydellisen naisen myytti/Jani

Tällaisessa tapauksessa teksti on helppo säveltää koska tekstin rytmi pysyy koko tekstin samana, toisaalta joku saattaisi sanoa rytmiä yksitoikkoiseksi. Tämän voi taas korjata muuttamalla esimerkiksi komppia tai laulumelodiaa.

Esimerkki 2:
Tavukaavat
Jotkut artistit käyttävät tavukaavoja, jonka mukaan he ovat jakaneet tekstin osan esim. kaikkien säkeistöjen tavut näin:
8 tavua
7 tavua
8 tavua
7 tavua

Tietysti laulun muissa osissa tavujen määrä saattaa vaihtua (esim. choruksessa kuusi tavua ja välisoitossa 10) tai pysyä samana. Tämä kaikki on tietenkin otettava tavalla tai toisella huomioon myös laulun sävellyksessä, siis jos halutaan että sävellys ja teksti kulkevat käsi kädessä eivätkä riitele keskenään. Pyri pitämään tavukaavat kuitenkin järkevinä ja yksinkertaisina, jotta kuuntelija ehtii tutustumaan ja tottumaan niihin. Ei siis mitään tällaista:

4 tavua
10 tavua
7 tavua
5 tavua
4 tavua
9 tavua

Itselläni biiseissäni yleensä 6-8 tavua per säkeistö, mutta englanniksi sanoittaessa tavuja on hankalampi laskea kuin suomessa koska sanat äännetään toisin kuin kirjoitetaan, Esim. become sanassa on oikeasti 3 tavua BE - CO - ME mutta kun kirjoitan englanniksi lyriikkaa käytän tavutuksessa sen ääntämismuotoa (eli miten sana sanotaan: "BI - KAM"), jolloin sanassa onkin vain kaksi tavua, joissakin sanoissa kirjoitettu ja äännetty muoto vastaavat toisiaan esim. desperado, joka äännetään myös ”des-pe-ra-do” eli 4 tavua. Ja käytän ääntämismuotoa siis siksi koska laulaessa on kaiken a ja o miltä teksti kuulostaa laulettuna/puhuttuna jolloin kirjoitettu muoto ei palvele tarkoitusta yhtä hyvin kuin äännetty. Toisin on taas jos teksti on tarkoitettu esim. runoksi jonka on tarkoitus toimia ja näyttää hyvältä paperilla.
 
Muista ettei tämä ole ainoa tai edes välttämättä paras keino sinulle päästä hyvään lopputulokseen, hyvään tekstiin. Mutta tämä on hyvä keino varmistaa että tekstissä on tietty rytmi, joka pysyy koko laulun ajan, niin laulussa, tekstissä kuin sävellyksessä.

Hyvä kompromissi tälle tavujen laskemiselle voi olla se että pyrkii säilyttämään tavujen määrän suht samana (esim. että joka säkeessä olisi 7-9 tavua). Tällöin tekstillä on tietyt raamit missä se voi ”elää” eikä kirjoittajaa ole sidottu tiettyyn tavukaavaan eikä tekstin rytmi huoju niin paljoa että se kävisi kuuntelijan korvaan.